Siunaus valepuvussa

Metsät reunustavat McInnis Cementin tehtaan vieressä sijaitsevaa louhosta Quebecin provinssin koillisosassa, Gaspén niemimaan vuorenrinteellä. Louhokselta avautuu kaunis maisema Quebecin ja New Brunswickin provinssit toisistaan erottavalle Chaleurin lahdelle, joka on suosittu kalastus- ja matkailukohde.

Sijainti on yhtä ihanteellinen kuin idyllinenkin. Louhoksen kalkkikivi on nykyaikaisen, vuosituotannoltaan 2,3 miljoonaa tonnin sementtitehtaan raaka-aine. Suljetut hihnakuljetimet siirtävät valmiin sementin siiloista rannan tuntumaan rakennettuun syväsataman terminaaliin. Sieltä jopa 60 000 tonnin vetoiset alukset kuljettavat sementin Atlantin rannikon jakelukeskuksiin.

Kun umpimetsään rakennettu teollisuuskompleksi avattiin vuonna 2017, se oli ensimmäinen Itä-Kanadaa ja Yhdysvaltain koillisosia palveleva uusi tehdas yli 50 vuoteen. Tuotteiden kasvavan kysynnän myötä McInnis on jo rakentanut lisää varastosiiloja Quebecin tehtaalleen ja kasvattanut koko Pohjois-Amerikan koillisosan jakeluinfrastruktuuria.

Kasvava kysyntä huolehtii siitä, että louhoksen johtaja François LeMoal ja hänen tiiminsä pysyvät kiireisinä.

"Kuten kaikilla sementtitehtailla, tehtaamme sydän on uuni", hän sanoo. "Uuni lämmitetään yli 1 400 asteeseen. Emme halua pysäyttää sitä, koska uuni pitäisi kuumentaa taas uudestaan, joten kun se on kerran käynnissä, haluamme jatkaa tuotantoa mahdollisimman monta kuukautta pysähtymättä. Meille se tarkoittaa, että kalkkikiveä on louhittava ja murskattava jatkuvasti."

Louhoksen tuotanto on 17 000 tonnia päivässä. Lähialueelta hankitut maat mukaan lukien esiintymän arvioidaan riittävän sata vuotta, ja kalkkikiveä peittää suhteellisen ohut pintakerros. Toisaalta maasto on vaativaa ja aiheuttaa haasteita poraus- ja räjäytystöille.

"Maisema on kaunis, mutta olemme kahden vuoren huipulla, jonne on hyvin vaikea päästä", LeMoal sanoo. "Kun penger on hyvin pieni, reikiä on porattava 10 kertaa enemmän kuin 15-metrisellä tasaisella penkereellä, joten voitte kuvitella minkälaisia vaatimuksia topografia asettaa poraukselle ja porauksen edellyttämille maarakennustöille."

Tuottavuus vaihtelee: 15-metrisellä tasaisella penkereellä porari voi saavuttaa päivässä 300 metriä ja seuraavana päivänä vaikeammalla alueella vain 100 metriä. Myös kemiallisen koostumuksen vaihtelu voi vaikeuttaa räjäytyskaavioiden suunnittelua.

"Joissakin paikoissa meillä on korkealaatuista kalkkikiveä ja toisissa paikoissa kalkkikivi sisältää runsaasti kvartsia, joten meidän on sekoitettava ne murskauksen yhteydessä oikeaan suhteeseen, jotta saamme aikaan matala-alkalista klinkkeriä", LeMoal sanoo. "Myös maasto on melko vaativaa. Pintakerrosten alla on paikoin luonnononkaloita, koska sadevesi syövyttää helposti kalkkikiveä. Nämä onkalot sekä esiintymän muodonmuutokset aiheuttavat meille toisinaan hyvin haastavia tilanteita."

Talvikausi asettaa vielä oman haasteensa. Viime talvena McInnis joutui siirtämään 500 000 kuutiometriä lunta.

"Se oli louhos louhoksen sisällä", LeMoal sanoo.

Kun valmistelevat poraustyöt alkoivat vuonna 2016, McInnis hankki Leopard DI550 -uppoporauslaitteen. Se oli LeMoalille luonnollinen valinta, koska hän oppi arvostamaan uppoporauslaitteita yhdessä Ranskan suurimmista louhoksista ennen muuttoa Quebeciin vuonna 2013.

"Se on erittäin tuottava ja reikäsuoruus on parempi, jos on tehtävä kulmaporauksia, mutta se on myös hieman liian suuri, kun on mentävä jyrkkään maastoon tai alueille, joissa on paljon halkeamia, onkaloita ja rakoilua", LeMoal sanoo Leopard DI550:stä.

Louhos toimi kaksi vuotta tuottavasti ja luotettavasti, mutta lokakuussa 2018 sattunut rikkoutuminen uhkasi keskeyttää kalkkikivitoimitukset tehtaalle yli kahdeksi viikoksi.

Minimoidakseen McInnisin tuotantotappiot Sandvik mobilisoi parhaan mahdollisen varakoneen, jonka se pystyi nopeasti toimittamaan: Sandvikin Miramichin toimipisteeltä New Brunswickista lähetettiin louhokselle päältäiskevä Ranger DX900i -porauslaite.

Kun vain muutamia tunteja käynyt esittelykone saapui sementtitehtaan portille jo neljän päivän kuluttua Leopard DI550:n rikkoutumisesta, LeMoal suhtautui epäilevästi sen kokoon.

"Kun näimme sen ensimmäisen kerran lavetilla, sanoimme: 'Voi ei, se on liian pieni. Emme ikinä saavuta sillä tuotantotavoitettamme'", LeMoal muistelee.

Mutta nopeasti kävi ilmi, että ulkonäkö pettää.

"Kahden viikon jälkeen totesimme: 'Vihdoinkin pystymme poraamaan melko isojakin reikiä ja pystymme silti ajamaan koneen porauspaikoille vähemmillä maarakennustöillä kuin mitä DI550 vaati.' Näin kaivinkoneeltamme jäi pois valmistelevia töitä ja kokonaisuutena tämä porauslaite tuli halvemmaksi. Se oli suuri ilo ja myös iso yllätys, koska emme olleet aiemmin osanneet harkita tämäntyyppistä porauslaitetta."

Kun Sandvik sai korjattua rikkoutuneen Leopard DI550:n uudelleen toimintakuntoon vain kolmessa viikossa, Ranger DX900i oli jo saavuttanut saman tuottavuuden 5,5 tuuman reikäkoolla kuin Leopard DI550 6,5 tuuman reikäkoolla ja uusi päältäiskevä porauslaite oli osoittautunut paljon monipuolisemmaksi ja ketterämmäksi.

"Kun louhimme 15-metrisiä penkereitä, haluamme porata mahdollisimman isoja reikiä", LeMoal sanoo. "Mutta erityisen vaikeissa kohteissa emme voi käyttää isoa konetta tai se vaatii paljon työtä tai meidän on käytettävä alihankkijaa. DX900i:llä saamme hyvän suorituskyvyn ja kone pääsee käytännössä kaikkialle, mihin tämän kokoisen koneen voi ajatella ajavansa. Se on vaikuttavaa."

McInnis oli jo suunnitellut investoivansa toiseen Leopard DI550:een tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi, mutta "DX900i:n kyky päästä vaikeisiin paikkoihin sai meidät toisiin ajatuksiin", LeMoal sanoo.

"Aluksi emme olleet täysin tyytyväisiä tällaiseen varakoneeseen, mutta kokeilimme sitä ja kävi ilmi, että se on hyvä porauslaite meidän prosessiimme ja louhokseemme", LeMoal sanoo. "Olimme hämmästyneitä. Pystymme poraamaan reikäkokoja, joihin muut päältäiskevät porauslaitteet eivät pysty, ja kone pystyy myös kiipeämään vuorille."

Ranger DX900i on parantanut McInnisin kannattavuutta yllättävällä tavalla, sillä se on poistanut tarpeen käyttää alihankkijaa valmisteleviin valutöihin.

"Ajattelimme käyttää alihankkijaa päätyseinien tekoon, mutta DX900i:n avulla voimme tehdä tämänkin työn itse", LeMoal sanoo.

McInnis osti Ranger DX900i:n heinäkuussa 2019, sillä sen tuottavuus ja tehokkuus pysyivät vakuuttavina. Konetta käytetään ensisijaisesti valmistelemaan tasaisia penkereitä, joilla voidaan sen jälkeen helpommin porata Leopard DI550:llä.

"DI550 ja DX900i ovat meille täydellinen pari", LeMoal sanoo. LeMoal arvostaa mahdollisuutta ladata porauskaaviot suoraan toimiston tietokoneelta Ranger DX900i:hin. Myös porauslaitteen polttoainetehokkuus on tehnyt louhoksen johtajaan vaikutuksen.

"DX900i:n kulutus on ollut erittäin alhainen verrattuna DI550:een", LeMoal sanoo. "Vähäruokaisuus oli mukava yllätys, ja myös tuottavuus on varsin hyvä."

Veteraaniporarit Renaud Langlois ja Samuel Poirier työskentelevät tasaisesti sekä Ranger DX900i:n että Leopard DI550:n ohjaamossa.

"DX900i on ihanteellisen kokoinen kalkkikivelle, se on isomman DI550:n ja pienempien päältäiskevien koneiden välissä", Langlois sanoo. "Uusi iCab-ohjaamo on mukavan hiljainen."

Hänen suosikkiominaisuutensa on 290 astetta kääntyvä ylävaunu, joka minimoi tarpeen vaihtaa porauslaitteen paikkaa reikien välissä. Laite ulottuu samoilta sijoilta 55 neliömetrin peittoalalle.

"Konetta ei tarvitse siirrellä niin paljon porauksen aikana, ja työ käy nopeammin", hän sanoo. Tämä on paras päältäiskevä porauslaite, jolla olen 20 vuoden aikana porannut. Koko tuotannon kannalta se on paras."

Vaikka LeMoalilla oli aluksi epäilyksensä Ranger DX900i -porauslaitetta kohtaan, hän on kiitollinen siitä, että haaveri osoittautui siunaukseksi valepuvussa. Myös Sandvikin nopea reagointi Leopard DI550:n vikaantumiseen saa kiitosta.

"Sandvik on tukenamme vaikeimpinakin hetkinä, ja työskentelemme edelleen yhtenä tiiminä. Tämä ei ole pelkkä toimitussuhde", LeMoal sanoo. "Arvostamme erittäin paljon sitä, että meillä on tällainen suhde."